Puulaakifutis – Mitä se on ja miten päästä mukaan pelaamaan?


Jalkapallo on Suomen suosituimpia urheilulajeja ja maailman ehdottomasti pelatuin peli. Maailmassa ei taida niin syrjäistä kolkkaa ollakaan, jossa ei jalkapalloa pelattaisi. Suomessa jalkapalloa on perinteisesti katsottu televisiosta, ja jokaisella todellisella futisfanilla on olemassa suosikkisarjansa. Suomessa katsotaan erityisesti Englannin valioliigaa, jonka otteluita on pystytty veikkaamaan vuosikymmenten ajan. Mestarin liigan pelejä näytetään nykyään Suomessa, ja niitä todellinen jalkapallon ystävä ei voi jättää katsomatta. EM- ja MM-kilpailut ovat yhtä lailla saavuttaneet valtaisia katsojamääriä Suomessa.

Suomen Palloliitto on tehnyt viime vuosina poikkeuksellisen hyvää työtä jalkapallokulttuurin synnyttämisessä myös Suomeen. Tämän johdosta harrastajamäärät ovat kovassa kasvussa. Pelipassin lunastaneiden pelaajien määrä kipusi vuonna 2016 jo yli 130 000. Palloliiton omissa arvioissa kovan kasvutahdin ennustetaan ainoastaan kiihtyvän. Juniorityöhön on viime aikoina satsattu kovasti, ja Suomen aikuisten maajoukkueen heikohko menestys arvokisakarsinnoissa on ollut omiaan lisäämään ymmärrystä nuorten pelaajien kehittämisen tärkeydestä. Islannin viimeaikainen menestys on osoittanut, että myös pieni maa voi menestyä arvokisoissa.

Puulaakisarjoilla on Suomessa pitkät perinteet

Jari Litmanen onnistui ensimmäisenä suomalaisena voittamaan Mestareiden liigan ja nostamaan liigan palkintopystin kohti taivasta. Kyseinen näky on varmasti toiminut inspiraationa miltei jokaiselle nuorelle suomalaispelaajalle. Suomalaisten pelaajien määrä eurooppalaisilla huippukentillä onkin hitaassa kasvussa, ja ulkomaalaisten seurojen junioriakatemioissa käy jo useita suomalaisia lupauksia harjoittelemassa.

Nykyään ammattijalkapalloilijoiden liikkeitä seurataan maailman medioissa tarkasti, jonka lisäksi palkkiotasot ovat nousseet pilviin. Tämä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia, sillä ennen kaikkea jalkapallo on laji, jonka hienoin puoli on itse pelaaminen.

Jalkapallo on tunnetusti fyysisesti rankka laji, eikä siinä voi välttyä loukkaantumisilta. Monien nuorten lupausten ja ammattilaisten peliura on päättynyt aivan liian aikaisin loukkaantumisiin. Lisäksi Suomessa on paljon jalkapallon ystäviä, jotka haluavat jatkaa rakkaan lajin harrastamista ilman ammattimaisen harjoittelun vaatimuksia. Tällaisille pelaajille Suomessa on olemassa puulaakisarjat, jotka ovat amatöörimäisiä harrastesarjoja. Ne sopivat loistavasti myös uusille pelaajille, joilla ei välttämättä ole lainkaan junioritaustaa jalkapallossa, mutta jotka nauttivat lajin harrastamisesta. Näillä sarjoilla on Suomessa yllättävän pitkät perinteet.

Puulaakisarjojen anatomia

Suomessa jalkapalloa pelataan ammattimaisesti käytännössä ainoastaan pääsarjassa eli Veikkausliigassa. Tämä johtuu etupäässä maamme pienestä koosta ja vähäisistä resursseista. Jääkiekko on edelleen jalkapalloa suositumpaa, ja siinä liikkuvat suuremmat rahat. Pääsarjan alempia tasoja kutsutaan divisiooniksi, ja esimerkiksi pääkaupunkiseudulla alin divisioonataso on 7. Kun uusi joukkue rekisteröityy Suomessa ja aloittaa pelaamiseen, on taival usein aloitettava juuri seitsemännestä divisioonasta. Leikkisästi sitä kutsutaan seiskadivariksi, ja sen joukkueiden taso voi vaihdella merkittävästi. Tämän lisäksi myös ikämiehillä on omat sarjansa.

Divarisarjojen alapuolella ovat vielä harrastesarjat, joita pelataan sekä isoilla kentillä että myös puolikkailla kentillä. Jälkimmäisessä tapauksessa kentällä voi yhtä aikaa pelata ainoastaan 7 pelaajaa eli 6 + maalivahti. Puulaakisarja on käsitteenä hieman häilyvä, sillä joidenkin mielestä ainoastaan harrasteliigoja voi kutsua puulaakisarjoiksi, mutta alun perin myös alempien divisioonan pelejä on pidetty puulaakisarjoina. Niiden yhtenä tunnusmerkkinä on joukkueiden vaihteleva taso ja epäammattimaisuus. Tämä ei kuitenkaan tee niistä huonompia, sillä rakkaus lajiin on usein yhtä palavaa kuin kovemmissa sarjoissa.

Puulaakisarjoja on monia erilaisia

Harrastesarjoja ja alempien divisioonien pelejä pelataan ympäri Suomea. Mitä alempi sarja, sen keskitetympiä ne ovat tietylle maantieteelliselle alueelle. Pelien kesto myös vaihtelee, eikä alemmissa divisioonissa pelata koskaan täyttä 90 minuuttia. Harrastesarjoissa voi otteluiden kesto olla vain 2 x 20 minuuttia. Tämä johtuu sarjojen tasosta, sillä 90 minuutin ottelut ovat jo kestoltaan hyvin vaativia, ja niissä vaaditaan aivan erilaista fyysistä kuntoa kuin alemmissa sarjoissa, joissa pelataan etupäässä hauskuuden ja liikunnan takia.

Jalkapallopelien luonne muuttuu melkoisesti, mikäli pelit järjestetään puolikkaalla kentällä. Koko kenttä on toki mielekkäin tapa pelata, sillä silloin joukkueiden pelaajat pääsevät potkimaan palloa alkuperäisten sääntöjen mukaisesti. Pienellä kentällä taas tempo voi olla yllättäen kovempi, sillä peleistä muodostuu helposti sellaisia, joissa pelaajat juoksevat päädystä päätyyn hirveällä voimalla. Huonokuntoisempi joukkue voi helposti menestyä isolla kentällä paremmin, koska taktiikaksi voi helposti valita pitkien keskityspallojen laukomisen hyökkääjille, jolloin puolustajat ja alempi keskikenttä saavat lepoaikaa.

Monet vanhemman polven pelaajat kiertävät puulaakisarjoja vuodesta toiseen, eikä ole yhtään harvinaista, että osa pelaajista on saattanut pelata kymmeniä vuosia näissä sarjoissa. Osasyy tähän on varmasti niiden ainutlaatuinen tunnelma. Puulaakisarjoissa pelaaminen on yhteisöllinen kokemus, jossa liikuntaa pääsee harrastamaan ryhmässä. Otteluissa voi olla paikoitellen hyvinkin kiihkeä tunnelma, sillä kukapa ei haluaisi kruunata omaa kesäänsä varmistamalla joukkueensa nousun seiskadivarista kutoseen. Puulaakisarjoihin pätee sanonta: mitä alempi sarja- ja taitotaso, sitä intohimoisemmat pelaajat.

Kuinka päästä mukaan?

Puulaakisarjoihin osallistuminen ei vaadi jalkapalloharrastajalta juuri muuta kuin sopivat kengät ja säärisuojukset. Sarjoja järjestetään ympäri Suomen, ja tarkat tiedot sarjoista on löydettävissä Suomen Palloliiton nettisivuilta. Kokoamalla oman porukan voi joukkueen ilmoittaa mukaan helposti.

Harrastesarjojen luonteeseen kuuluu, että uusia pelaajia etsitään jatkuvasti, sillä pelaajien vaihtuvuus voi olla suurta. Helpoiten seuran löytää netin foorumeilta ja Facebookista. Alemmissa sarjoissa ei välttämättä tarvitse kovinkaan paljon taitoa, vaan eniten hyötyä voi olla juoksunopeudesta ja hyvästä yleiskunnosta.